Tällä viikolla yliopisto-opiskelijat lomailevat, joten minulla oli mahdollisuus käydä opettamassa hieman nuorempia kirjoittajia. Virallisesti motivaationani ei kyllä ollut niinkään työvireen säilyttäminen kuin Keski-Palokan koulun vanhempainviikot ja ns. huono äiti -dilemma.
Joka tapauksessa: minut oli kutsuttu opettamaan tyttäreni luokalle (2.B) hieman "luovaa kirjoittamista". Etukäteen hirvitti ehkä eniten se, että minulla on aika hatara tuntuma siihen, millainen kirjo luku- ja kirjoitustaidossa tuossa vaiheessa on. No, tällä kertaa tuttu "älkää sitten murehtiko pisteistä ja pilkuista, vaan antakaa mennä" -ohje sai vain astetta konkreettisemman merkityksen.
Ja hyvinhän se meni! Sain heti alkuun kuulla monta raikasta tulkintaa siitä, mikä on yliopisto ja mitä siellä tehdään - eikä kukaan hetkeäkään epäröinyt, etteikö oikeanlaisen kynän valitseminen olisi ihan yhtä tärkeää kuin juuri itselleen sopivan taikasauvan löytäminen.
Tämän jälkeen juoneen tuli yhteinen käänne, kun ovelta kuului _______ (kirjoittaja sai päättää millainen) koputus, ja päähenkilö reagoi siihen - no, itselleen tyypillisellä tavalla!
Tarinan huippukohdassa ovelta löytyi paketti, josta Hän tiesi heti, että se oli... - ja sitten otettiin tikittävällä munakellolla kisaa siitä, kuka ehti kirjoittaa parhaan loppuratkaisun.
Ehkä yllättävintä oli, että siinä vaiheessa, kun munakello soi tarinan loppumisen merkiksi, lapset ryhtyivät aidosti kilpailemaan siitä, kuka saisi lukea tarinansa ääneen muille.
Se, missä nämä lapset olivat selvästi edellä omia opiskelijoitani, oli kyllä into esiintyä sekä välitön usko itseen ja omiin kykyihin. ("Ehkä me vain olemme parempia kirjoittamaan?" epäili joku.)
Koulupäivän jälkeen olen miettinyt, mitä tapahtuu ihmislapselle ikävuosina kymmenestä kahteenkymmeneen, ja onko sillä jotain tekemistä koulujärjestelmämme kanssa.
Mutta silti: jokainen epävarma varhaisaikuinen on ollut joskus hilpeä ja itseään sopivasti täynnä oleva tokaluokkalainen. Siihen pitää vain uskoa ja siitä pitää välillä muistuttaa. Taidan lisätä tämän kurssidoihin:
Muistakaa, että kynän valinta on ihan yhtä tärkeää kuin sopivan taikasauvan valinta. Pitää kokeilla ja valita sellainen sauva, joka tottelee sinua ja sopii juuri sinulle. Sopivan taikasauvan löytäminen voi kestää pitkään. Jos kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kyse voi olla siitä, että yrität sitä vääränlaisella kynällä ja mielellä.
Ja sitten vain sulkakynä mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti