Alku

Tänään on kaunis päivä.

Tänään on kaunis päivä, koska loskasta ja harmaudesta  huolimatta näen selkeämmin kuin pitkään aikaan. Tiedän, missä olen ja näen, miten unelmani liikkuvat eteenpäin kauniisti ja hallitusti kuin itsetietoiset purjeveneet.

Tänään on kaunis päivä, koska saan rutistaa lapsiani. Olen aidosti kiitollinen myös siitä, että lähelläni ihminen, joka ei ehkä laillani lumoudu veneiden mielettömästä kauneudesta, mutta joka tapauksessa hän on siinä ja jakaa unelmani. Tänään seison paikallani vakaasti ja koko kehoni on täynnä täydellisestä uskoa elämän merkityksellisyyteen.

Se on hyvä, sillä tänään on päivä, joka saa kauneutensa sen ylle laskeutuvasta surusta.

Tiedän, että ystäväni katselee nyt aivan erilaista maisemaa. Siellä tosin ei maalailla kielikuvilla, vaan katsotaan elämää sellaisena kuin se (myös) on: järjettömänä, julmana ja epäoikeudenmukaisena.

Suru, kaipaus ja menettämisen pelko kirkastavat oman katseeni. Tiedän, että ilman tätä kipua en ehkä näkisi veneitä juuri nyt. Tyyneyteni on kaikkialla läsnäolovaa tietoisuutta elämän hauraudesta.

Tällaisessa kaksoisvalotuksen mielenmaisemassa tänään on tehty selkeitä, kauniita päätöksiä.